Hiki pinnassa – ilo rinnassa
Haminan Naislaulajat kuorofestivaaleilla Italiassa

HNL:n osallistuminen maailman kuorojen Festival Verona Garda
Estate 2011 -tapahtumaan antoi unohtumattomia elämyksiä musiikin
ja ystävien parissa, mausteeksi pienoista kiirettä, yllättäviä
kommelluksia ja hikinoroja Pohjois-Italian helteessä.

Haminan Naislaulajien saatua kutsun suureen kuorofestivaaliin
alkoi tinkimätön harjoittelu kuoronjohtaja Seija Kiiverin luotsaamana,
puheenjohtajamme Tuija Väkevän viestintä järjestävän tahon kanssa
ja kuoropukujen suunnittelu.

Lähtöpäivänä, 7. heinäkuuta saavuimme jo aamupäivällä Milanon
Malpensan kentälle ja sieltä jatkoimme bussilla Caldieroon
Veronaan hotelliimme. Illansuussa riensimme avajaistilaisuuteen
Peschiera del Gardaan leppoisan Bruno-kuljettajamme sekä ystävällisen
ja osaavan italialaisen oppaamme Martan saattelemina. Kuorojen laulanta
kaikui lounaspaikasta lähtien kaikissa tilaisuuksissa tunnelmaa luoden.
Me esitimme Rauno Lehtisen "Letkiksen" ja tanssimme letkajenkkaa
pöytien välissä.

Myöhäisillan kirkkokonsertissa Goitossa saimme kuunnella ranskalaista
Chante Boixe –kuoroa. Tulopäivän tiivis tahti hellesäällä tuotti monelle
meistä yllätyksen yli puolen tunnin ohjelmassamme ja ainakin haastavassa
"Tuulet"-laulussa hiostuneen pään temppuillessa jossain säkeen aloituksessa.
Aplodeista päätellen esityksemme loppukoreografioineen upposi yleisöön
ihan täytenä ja nautittavana. Laulun sanoista ja sävelkuluista huokui
suomalaisen naisen ikiaikaista magiaa, voimaa ja energiaa, ja sama tunnelma
valtasi myös meidät, niin kuin on käynyt aina ennenkin.

Seuraavana päivänä ihastelimme Veronassa Romeon ja Julian parveketta,
Julian patsasta ja ostimme viuhkoja helteen torjuntaan. Illalla tanskalainen
ja toinen ranskalainen kuoro esiintyivät kanssamme Cerean kirkossa, ja me
lauloimme mielestämme niin hyvin kuin osasimme. Aamuvarhaisella suuntasimme
Vicenzan kaupunkiin tutustuen matkalla vehreän maiseman keskellä kummulla
kohoavaan marmorikirkkoon, jonka opas kertoi rakennetun 300 vuotta sitten
riehuneen ruton aikana legendan mukaan kolmessa kuukaudessa – todella legendaa!
Ostoskaduilla paikallista väkeä näytti liikkuvan kovin vähän;
lienee ollut Italian laman vaikutusta.

Myöhäisillan messu Negrarissa ja varsinkin menomatka olivat "ikimuistoisia".
Taivalsimme korkeahkolle mäelle kirkkoa kohti helteen uuvuttamina hikeä pyyhkien.
Pihalla kuulimme konsertin olevan toisessa kirkossa alhaalla kaupungissa.
Joustava kuljettajamme tuli busseineen apuun kapeasta tiestä huolimatta peruuttaen
ja taituroiden pahoissa käännöksissä auton turvallisesti alas kadulle kellahtamatta
rinteeseen. Myöhemmin runosuoni sykähteli yhteistä laulajien päiväkirjaa varten
tosin pienin tukoksin:

Mutta kirkko oli väärä,
ja messun alkaa jo määrä!

Oikean kirkon portailla hörppäsimme vesipulloista, vedimme henkeä, suoristimme
selkämme ja astelimme papin messutessa täpötäyteen kirkkoon. Mahduimme seisomaan
vasemmalle seinustalle kuuntelemaan papin kauan kestävää puhetta, joka pitkästytti
kieltä ymmärtämätöntä, mutta onneksi saimme sen aikana esittää muutaman laulun.
Haimme tukea seinustalta siemaillen välillä virkistäviä vesikulauksia ja lopulta
istahdimme marmorikorokkeille hapen tuntuessa loppuvan. Kronikkaan kirjoitimme
siitä hetkestä ja kirkosta näin:

Täysi kuin Turusen pyssy!
Alkoi jo kiristää myssy,
olihan hämärän hyssy.

Konserttimme laulut sujuivat lopulta hyvin, vaikka sekunnin murto –osan
ajan jonkun yllätti väsymyksestä johtuva pimeä hetki: mikä kieli, mikä laulu,
mikä sana, mikä sävel? Yleisö kiitteli suomalaista laulantaa ja musiikkia,
ja hetken vallinnut lysähtänyt tunnelma oli kaikonnut laulun ja musiikin
ihmeellisellä mahdilla. Uskon tuon illan yllätysten säilyvän muistissamme
kaiken ikämme.

Sunnuntaiaamun messu Valeggio Sul Minciossa ranskalaisen kuoron kanssa
ja sen jälkeinen hengellinen konserttiohjelmamme menivät nappiin ja papin yllätys,
suolapalan tarjoaminen kirkon takana kuorolaisille, oli mieleinen hetki.
Ranskalaiset kyselivät, mistä olimme hankkineet tyylikkäät tunikamme ja kerroimme
mielellämme niiden olevan suomalaista designea. Päätösjuhlassa Peschiera
Gardassa "Al Fioren" suuressa salissa kuorot lauloivat lounaan lomassa,
ja me kohdistimme viimeisen laulumme ”Toiset meistä” järjestäjille.
Muistolahjoja jaeltiin puolin ja toisin. Kuukauden kestäneen festivaalin
toisella viikolla olivat yhtaikaa kanssamme olleet Lahden Viihdekuoro ja
Kamarikuoro Camena. Päivän ohjelmaan kuuluneen Sirmionen veneretken jälkeen
uimme Garda-järvessä, seikkailimme kaupungilla jotkut jopa toisista eksyen.
Viimeinen esiintymispäivä päättyi kommelluksille naureskellen. 

Venetsia oli väikkynyt sielumme silmin yhtenä retken ihanana kohokohtana.
Matkamme ohjelman suunnittelija Italiassa Hanna jakoi ohjeita rantaan
saapumiseen ja messuun kiirehtimiseen. Hän oli varmaankin harrastanut
maratonia, koska kaikki eivät hänen vauhdissaan kestäneet kipeine nilkkoineen
ja polvineen eivätkä päässeet enää sisälle messuun.
Turhan hopun häivytti gondolien sulava lipuminen ja laivojen leppoisa
tunnelma kanavissa. Tapasimme risteilyllä opetusministeri Gustafssonin
muutaman sanan vaihtaen. Venetsia, yksi rakentamisen ihmeistä kaarisiltoineen,
ei unohdu. Laivarannan jalkoja lepuuttavassa baarituolissa sai maksaa neljä
ja puoli euroa pienestä vesipullosta ja viisi ja puoli kahvista. Se unohdetaan.

Mantovan retkellä vaeltelimme ihaillen vanhoja historiallisia rakennuksia
ja bussista näimme läpileikkauksen vehreistä maisemista, maissipeltoineen
ja viiniköynnöksineen. Vierailulla viinitilalla selvitettiin viinin
saloja Immi Rönkön kuorostamme toimiessa sujuvasti tulkkina kuten koko
matkan ajan. Hikistä hommaa oli sekin, koska päivän lämpötila oli kesän
korkein +43. Tilan pihalla muistettiin lahjoin ja kiitoksin mm. Martaa
ja Brunoa, joka tunnusti ihastuneensa seurueemme neljään viehättävään
nuoreen naiseen, mutta sanoi pitävänsä muistakin. 

Ooppera "La Traviata" Veronan Arenassa iltamyöhään tarjosi upean teatterimiljöön,
mahtavat lavasteet, tunnelmallisen kynttilämeren ja ihania aarioita,
mutta myös kuumaa saunatunnelmaa auringon kuumentamilla kivirapuilla
istuinsuojanamme pyyheliinat, jotka eivät lainkaan riittäneet lievästi
sanoen lämpimän kiven hiostaessa nahkaamme. Yhdistelmä myöhäinen ilta ja
kuumuus sai monet torkahtelemaan. Jonkun nilkat turposivat, ja sydänalaa
hieman puristi. Tämän erikoisen saunan jälkeen kylmä suihku hotellilla
palautti olotilan aika lailla normaaliksi. Korviimme jäivät kaikumaan
oopperan tutuimmat melodiat ja sielumme silmiin eri maista kokoontunut
musiikin yhdistämä ihmisjoukko. Matkanjohtaja Tuija sai meiltä huolenpidostaan
ja hersyvästä naurustaan kauniin kiitoksen. 

Kokenut kuorolainen ja matkaaja Kaija Arvo on ollut kuoromatkoilla
vuodesta 1968 lähtien ja sanoi nauttineensa matkastamme ja festivaalista täysin siemauksin:

Kaikki kuorolaiset sekä tukenamme ja kannustajanamme seuranneet
turistit kuuluimme ikään kuin yhteen perheeseen, eikä kukaan missään
käänteessä ollut poikkiteloin. Isonkin ryhmän voi pilata yksi "vääränlainen"
ihminen. Niitä ei ollut matkassa. Emme tarvinneet nuottikansioita ja olimme
ainoa naiskuoro. Luulenpa usean meistä haaveilevan pääsevänsä Italiaan vielä uudestaan.

Kuoroomme kuuluu muutama nuori, jopa parikymppinen laulaja, ja yksi heistä,
Hannele Tulkki, kertoi ajatuksiaan matkasta:

Nuorelle ihmiselle kokeneen porukan kanssa tekeminen on mitä parhain
mahdollisuus syväluotaaville kokemuksille. Haminan naislaulajat ottivat
lämpimästi nuoren naisen joukkoonsa syksyllä 2010, josta yhteinen
valmistautuminen tulevaan matkaan alkoi. Italia oli mahtava kokemus,
ja ikimuistoisen siitä teki yhdessä kokeminen. Matkalla kohtasimme niin
vastoinkäymisiä kuin ilouutisiakin, ja ne vahvistivat kuoron yhteishenkeä.
Kun huomasi kuoromme koskettaneen kuulijoita jostakin hyvin syvältä,
ymmärsi, mitä varten todella olimme paikan päällä.

Kuoronjohtaja Seija Kiiveri sanoi saaneensa olla ylpeä näyttävästä ja
hyvinsoivasta kuorostaan:

Kuoro esitti vain suomalaista, ja näin ollen suomenkielistä musiikkia,
ja sai palautteena kuulla monesti, että vaikka kieltä ei ymmärtänytkään,
niin laulujen tunnelma kyllä välittyi. Ja kuulemma kaunista sointia olisi
voinut kuunnella enemmänkin. Konserttien pituudethan oli määritelty
järjestäjien puolesta; jos illassa esiintyi kaksi kuoroa, olivat ohjelmat
30–minuuttisia, ja jos illan taas puolestaan jakoi kolme kuoroa,
oli jokaisen osuus 20 minuuttia. Konserttiseurasta varsinkin ensimmäisen
illan Chante Boixe –kuoro tuntui viikon festivaalien jälkeen jo
ystävyyskuorolta. Jokainen konsertti päättyi aina yhteisesitykseen,
lauluun "Signore delle Cime", jonka kunkin kuoron johtaja vuorollaan
johti. Kohdalleni sattui vuoro kolmesti. Siinä tuttujen ja tuntemattomien
kuorolaisten edessä seistessä kunniatehtävä muistutti hienolla tavalla siitä,
kuinka musiikki on yksi yhteinen kieli. Ja kuinka onnekas sitä onkaan
saadessaan jakaa musiikin avulla ihmisten ilot ja surut, kiteytti Seija.

Irja Rongas
Verona Garda Estate 2011



Avajaistilaisuudessa jo Suomen lippu korkealla



Sirmionessa baarin herkkuja tarjoili miestarjoilja



Ajatusten vaihtoa Mantovassa



Viinitilalla lauloimme bussinkuljettaja Morenolle



Miesturistit kiittivät bussinkuljettajaa



Lauluja kiitokseksi johtoportaalle



Näin upeassa kirkossa saimme laulaa



Lahjoja annettiin..



ja saatiin



Yllätysturisti Jomppe Vantaalta Venetsiassa



Jomppe Venetsiassa



Jomppe kiittää matkasta Mantovassa



Käsinmaalattu signeerattu tuliainen Venetsiasta